lue lisää

 

Syntymän jälkeiset fyysiset muutokset voidaan karkeasti jakaa neljään eri tekijään:

• Fyysinen kasvu, joka käsittää pituuskasvun, painon lisääntymisen ja elinjärjestelmien rakenteellisen kasvun (esim. lihassolujen poikkipinta-alan kasvu, sydämen koon kasvu)

• Biologinen kypsyminen, jolla tarkoitetaan sukupuolielimien ja sukukypsyyden kasvamista aikuisen tasolle sekä näiden elimien kypsymiseen liittyvää hormonaalista kehitystä (esim. kasvuhormonin ja testosteronin voimakas eritys murrosiässä)

• Fysiologinen kehitys, joka käsittää elinjärjestelmien toimintakyvyn kehittymisen (esim. motoristen taitojen oppiminen, rasvanpolttokyvyn kehittyminen)

• Kehon koostumuksen muutokset (esim. rasvaprosentin, veriarvojen ja nestetasapainon muutokset)

 

Nämä neljä tekijää ajoittuvat syntymän jälkeiseen kehitykseen osittain sekä päällekkäin että samanaikaisesti ja ovat toisistaan riippuvaisia, mutta silti itsenäisiä tapahtumaketjuja. Edellä mainitut fyysiseen kasvuun liittyvät tekijät noudattavat lähes kaikilla yksilöillä tiettyä biologista järjestystä, mutta niiden muutosnopeus voi vaihdella perimän, ravitsemuksen ja ympäristöärsykkeiden (mm. liikunnan) vaikutuksesta.

 

Kehon luonnollisessa kasvussa on erotettavissa kolme päävaihetta:

• Alkukasvu, joka ajoittuu sikiökaudesta noin kuuden kuukauden ikään saakka

• Lapsuuden kasvu, joka alkaa alkukasvun päättymisvaiheesta kestäen pituuskasvun ajan, mutta hidastuen juuri ennen murrosiän kasvupyrähdystä

• Murrosiän kasvu, jolle on tyypillistä varhaisen murrosiän hitaan kasvun vaihe, noin kaksi vuotta kestävä kasvupyrähdys ja kasvun lopullinen päättyminen

 

Alkukasvun aikana kasvu on pääasiassa solujen määrän lisääntymistä ja suurimmat muutokset koskevat päätä ja vartaloa. Lapsuuden kasvun aikana erityisesti raajojen pituus lisääntyy kun taas kasvupyrähdys kohdistuu eniten ylävartaloon, sisäelimiin ja lihaksistoon. Kasvun alkaminenja loppuminen tapahtuu ensin kasissa ja jalkaterissä, sitten raajojen tyviosissa ja lopuksi selkärangassa. Tästä syystä kasvun aikana kehon mittasuhteet voivat vaihdella varsin paljon. Liikunnan aiheuttama kuormitus ei näytä tutkimusten mukaan vaikuttavan negatiivisesti kasvuun ja kehitykseen, mutta erittäin kova kuormitus voi lykätä murrosiän alkua ja siten myöhästyttää kasvupyrähdystä.

 

Syntymän jälkeistä biologista kasvua säätelevät hormonit, joista lapsuuden kasvuvaiheessa nimenomaan kilpirauhashormonin osuus on merkittävä. Murrosiän alkuvaiheessa alkaa kasvuhormonin ja sukupuolihormonien eritys, joiden vaikutuksesta kehon koostumus muuttuu ja sukupuoliominaisuudet kehittyvät. Kasvuhormonin ja testosteronin vaikutus näkyy erityisesti sekä pituuskasvupyrähdyksenä että sen loppumisena. Samalla näiden anabolisesti vaikuttavien hormonien lisääntynyt eritys nopeuttaa kuormituksesta palautumista ja harjoitusvaikutusten kehittymistä.

 

Kehon nestepitoisuus muuttuu kasvun aikana siten, että kokonaisnestepitoisuus ja erityisesti solun ulkoisen nesteen suhteellinen osuus vähenee. Tästä syystä lapsen keho on herkempi nestetasapainon vaihteluille ja aineenvaihduntatuotteiden (esim. maitohappo) kasautumiselle kovan rasituksen yhteydessä. Rasvasolujen absoluuttinen määrä on osittain perinnöllistä, mutta niiden määrä myös lisääntyy lapsuuden kasvun aikana, varsinkin jos lapsuuden aikainen energiansaanti on suuri suhteessa fyysisen aktiivisuuden aiheuttamaan energiankulutukseen. Sen sijaan murrosiän jälkeinen rasvakudoksen lisääntyminen perustuu lähinnä olemassa olevien rasvasolujen kasvuun. Hemoglobiiniarvot laskevat ensimmäisien elinkuukausien aikana ja säilyvät sen jälkeen lähes vakiona aina murrosikään saakka. Murrosiässä sekä verisolujen että hemoglobiinin tasot kasvavat voimakkaasti, ja varsinkin pojilla erityisesti testosteronin vaikutuksesta.

 

Hermosolujen määrän lisääntyminen tapahtuu käytännössä sikiön alkukasvun aikana ja hermosolujen välisen verkoston luonnollinen kehitys hidastuu merkittävästi jo kahden ensimmäisen elinvuoden jälkeen. Siitä huolimatta aivojen koko kasvaa aina murrosikään saakka. Kasvu perustuu pääasiassa hermosolujen välisten yhteyksien vahvistumiseen ja hermoliitosten eli synapsien toiminnan tehostumiseen. Näitä muutoksia edesauttaa monipuolinen aisti- ja liikeärsykkeiden saanti, kun taas ärsykkeiden puutteella ja yksipuolisuudella voi olla päinvastainen vaikutus.

 

Lihaksiston poikkipinta-ala ja massa lisääntyvät lapsuuden kasvun aikana varsin tasaisesti sekä tytöillä että pojilla. Vaikka lihassolujen lukumäärän ei merkittävästi katsota lisääntyvän syntymän jälkeen, vaikuttavat luonnollinen kasvu ja säännöllinen kuormitus lihassolujen toimintakykyyn ja rakenteeseen. Solun poikkipinta-ala kasvaa voimakkaasti erityisesti pojilla sekä kasvupyrähdyksen aikana että sen jälkeen johtuen hormonaalisen toiminnan kiihtymisestä. Lihassolujen välinen koordinaatio ja uusien motoristen yksiköiden aktivoimiskyky sekä energia-aineenvaihdunta tehostuvat jo ennen murrosikää, mutta anaerobinen maitohapollinen aerobista hitaammin. Sen sijaan anaerobinen maitohapoton aineenvaihdunta (alle 10 sekunnin kovatehoiset työjaksot) on lapsella erittäin tehokas ja lapsi näyttää palautuvan lyhyistä spurteista aikuista nopeammin. Tämä asia on hyvä huomioida nuorten anaerobisen harjoittelun suunnittelussa.

 

Luuston pituuskasvu noudattaa yksilöllistä kasvukäyrää ja loppuu kasvupyrähdyksen päätyttyä. Luun tiheyden ja luumassan muutokset sen sijaan riippuvat luuhun kohdistuvasta kuormituksesta, ravitsemuksesta ja hormonitoiminnoista. Luumassa lisääntyy erityisen herkästi luun pituusakselin suuntaisen kuormituksen vaikutuksesta lapsuuden kasvun viimeisinä vuosina ja juuri ennen murrosikää. Erityisesti harjoitteet ja liikuntamuodot, jotka sisältävät hyppyjä, vääntöjä ja tärähdyksiä ovat tehokkaita lisäämään luumassaa koko kasvuiän ajan. Luuston kuormittamisen kohdalla on kuitenkin muistettava, että luiden pituuskasvu tapahtuu ns. kasvurustoissa eli apofyyseissä, joiden rakenne on herkkä erityisesti niihin kohdistuvalle vetorasitukselle (esim. kovatehoiset hyppelyt ja voimaharjoitteet). Jos kasvupyrähdysvaiheessa apofyyseihin kohdistuu kova ja yksipuolinen kuormitus, voi luun pituuskasvu häiriintyä ja esiintyä kivuliaita luutumisalueen kiputiloja eli apofysiittejä. Samoin selkään kohdistuva toistuva ojennus-koukistus–tyyppinen kuormitus voi altistaa selän rakenteita rasitusvammoille (mm. nikaman päätelevyn muutokset ja takakaaren rasitusmurtumat), jotka voivat aiheuttaa jopa pysyviä rakennemuutoksia.

 

Nivelrustot vaativat vahvistuakseen liikettä. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että säännöllinen liikunta on eduksi nivelrustojen kuormituskestävyyden kehittymiselle, mutta biomekaanisesti virheellisillä liikeradoilla voidaan myös aiheuttaa rustovammoja jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Samalla tavalla myös muut tukirakenteet – nivelsiteet, jänteet ja nivelkapselit – vahvistuvat kasvun aikana liikunnan vaikutuksesta. Nivelten ja tukikudosten liikkuvuuden kehittyminen on parhaimmillaan 11–14-vuotiaana.

 

Syntymähetkellä lapsen hengityselinten koko on varsin pieni. Keuhkojen koko kasvaa parin ensimmäisen elinvuoden aikana voimakkaasti ja hengityskaasujen vaihtumispinta-ala moninkertaistuu. Sen jälkeen hengityselinten kasvu noudattaa kehon muuta kasvua. Samanaikaisesti hengitykseen osallistuvien lihas- ja sidekudosrakenteiden kehittyessä myös hengitystoiminta tehostuu. Vaikka liikunta ei varsinaisesti kasvata hengityselinten kokoa, on sillä positiivinen vaikutus juuri hengitykseen osallistuvien lihasten toimintaan. Tällä perusteella hengityselinten toimintakykyyn voidaan vaikuttaa positiivisesti jo kasvuiässä.

 

Vastaavasti sydänlihaksen koko ja toiminta kasvavat yleisten kasvulinjojen mukaisesti, mutta säännöllinen liikunta tehostaa sydänlihaksen kasvua, sen supistusvoimaa ja iskutilavuutta. Nämä yhdessä laskevat maksimisykettä ja muuttavat sykevastetta murrosikään tultaessa. Kun liikunnalla on havaittu myös verisuoniston tiheyttä lisäävä ja paikallista säätelyä parantava vaikutus jo lapsuudessa, on aerobinen liikunta suositeltavaa jo nuorille.