Maitohapollinen nopeuskestävyys

 

Nopeuskestävyys jaetaan maitohapottomaan nopeuskestävyyteen ja maitohapolliseen nopeuskestävyyteen. Maitohapottomassa nopeuskestävyydessä energiantuotto perustuu elimistön välittömiin energianlähteisiin (ATP ja KP). Nämä energiantuottomekanismit ovat tyypillisiä nopeuden lajeille ja sen vuoksi maitohapotonta nopeuskestävyyttä käsitellään nopeuden alalajina. Tässä osiossa käsiteltävässä maitohapollisessa nopeuskestävyydessä energiantuotto perustuu glykogeeniin, joka on tyypillinen energiantuottotapa kestävyyden alalajeille.

Maitohapollisella nopeuskestävyydellä tarkoitetaan kykyä palautua mahdollisimman nopeasti raskaista pelijaksoista ja kykyä kestää maksimaalisella tehotasolla mahdollisimman pitkään. Jalkapallo-ottelussa pelaajat toimivat useita kertoja maitohapollisella nopeuskestävyystasolla. Näiden maksimaalisen intensiteetin pelivaiheiden aiheuttama väsyminen vaikuttaa heikentävästi pelaajien nopeaan ajattelukykyyn sekä liikkeiden ja pallonhallintaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että pelaajat palautuisivat mahdollisimman nopeasti korkean intensiteetin pelivaiheista.

Maitohapollisen nopeuskestävyysharjoittelun tavoitteena on parantaa anaerobista energiantuottoa, suorituksen taloudellisuutta suurilla tehoilla toimittaessa  ja elimistön kykyä hävittää maitohappoa. Suorituksen taloudellisuus on aina kiinnittynyt lajinomaisuuteen ja tämän vuoksi maitohapollisen nopeuskestävyyden harjoitteetkin tulisi toteuttaa mahdollisimman lajinomaisina.

 

MAITOHAPOLLISEN NOPEUSKESTÄVYYDEN HARJOITTELU

Maitohapollisessa nopeuskestävyysharjoittelussa nimensä mukaisesti elimistöön syntyy runsaita maitohappopitoisuuksia, jotka ovat haitallisia lasten elimistölle. Tämän vuoksi maitohapollista nopeuskestävyysharjoittelua ei tehdä lainkaan taitoportailla 1-2 (6-9-vuotiaat). Taitoportaalla 3 (10-11-vuotiaana) alkaa maksimikestävyysharjoittelun valmistavavaihe. Tässä vaiheessa ei työn ja levon suhteita tarvitse kellon kanssa mitata, mutta tällöin maitohapollisen nopeuskestävyyden valmistavaharjoittelu toteutetaan niin, että pienpelien tempon vaatimustasoa nostetaan ja tekniikkaharjoitteluun lisätään vauhdikkaampia osioita. Myös vauhdikkaat leikit tukevat maksimikestävyyden kehittymistä. Lasten maitohapollisessa nopeuskestävyysharjoittelussa voidaan myös käyttää erilaisia viestikisailuita, joissa suoritusaika on yli 30 sekuntia.

12-15-vuotiaana (taitoportaat 4-5) maitohapollinen nopeuskestävyysharjoittelu perustuu pääasiassa reipastempoisiin tekniikka- ja peliharjoitteisiin. Tässä ikävaiheessa valmentajan on pidettävä huoli että suoritusajan ja palautumisen suhteet ovat harjoituksissa maitohapolliselle nopeuskestävyysalueelle sopivat, ja että harjoittelu on suunniteltu pitkällä tähtäimellä nousujohteiseksi. Eli toistojen määrää ja pituutta on kehittymisen myötä lisättävä säännöllisesti. Ominaisuuden varsinaisen harjoittelun alkuvaiheessa (taitoporras 4) valmentajan on huomioitava, että pelaajien elimistö ei ole vielä täysin valmis suurien maitohappopitoisuuksien kestämiseen, joten suoritustehon ei tarvitse yltää oheisessa taulukossa mainittuun 90-100 prosenttiin. Tässä vaiheessa suorituksen taloudellisuuden kehittyminen on merkittävimmässä osassa maitohapollista nopeuskestävyysharjoittelua. Tämä ominaisuus kehittyy myös hieman kevyemmillä harjoittelilla.

Taitoportaalla 5 (14-15-vuotiaat) pelaajilta voidaan jo vaatia huomattavasti korkeampaa tempoa. Tällöin on oleellista, että suoritus- ja palautumisajoista pidetään tarkasti kiinni. Tässä vaiheessa harjoittelu aloitetaan oheisen taulukon haitarin lyhyimmillä suoritusjaksoilla, pienimmillä toistomäärillä ja pisimmillä palautusajoilla. Oleellisin ero taitoportaan 4 harjoitteluun tehdään harjoittelun tehon nostamisella 90-100 prosenttiin maksimisykkeestä.

16-18-vuotiaana (taitoporras 6) on maitohapollisen nopeuskestävyyden herkkyyskausi. Tällöin ominaisuuden kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Maitohapollisen nopeuskestävyyden harjoittaminen perustuu tässä ikävaiheessa pääasiassa peliharjoitteisiin, joissa pelaajilta on vaadittava korkeaa suoritustempoa. Tempon nostamiseksi peleihin voidaan lisätä erityisiä sääntöjä, jotka pakottavat pelaajat tavanomaista kovempaan liikkeeseen (esimerkiksi kosketusrajoitukset). Valmentajan kannustaminen ja korkean tempon vaatiminen ovat merkittävässä osassa nopeuskestävyysharjoittelua. Harjoittelun kuormittavuutta on lisättävä tasaisesti pelaajien nopeuskestävyysominaisuuksien kehittyessä.