Vauhtikestävyys

 

Vauhtikestävyydellä tarkoitetaan kykyä kestää mahdollisimman pitkään reipasvauhtisen liikkumisen aiheuttamaa rasitusta ja kykyä palautua suhteellisen pitkistä ja kovatehoisista pelijaksoista. Jalkapallo-ottelussa pelaajat liikkuvat vauhtikestävyysalueella merkittävän osa peliajasta.

Vauhtikestävyysharjoittelun tavoittena on parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön toimintaa ja tehostaa aerobista glykolyysia sekä rasvojen käyttöä energianlähteenä. Vauhtikestävyysharjoitukset vaikuttavat siis lähes samoihin fysiologisiin tekijöihin kuin peruskestävyysharjoittelukin. Suurimmat erot näiden kestävyyden lajien välillä ovat harjoituksen intensiteetissä ja energiantuotossa, sillä peruskestävyyssuorituksissa jopa puolet energiasta tuotetaan rasvoista kun taas vauhtikestävyyssuorituksissa rasvojen osuus on alle 30%. Loput energiasta saadaan hiilihydraateista.

 

VAUHTIKESTÄVYYSHARJOITTELU

Vauhtikestävyysharjoittelussa elimistöön muodostuu maitohappoa ja harjoittelun tuloksena maitohapon poistomekanismit kehittyvät. Teho on lähellä pitkien kestävyyslajien kilpailutehoa. Suorituksen taloudellisuus on tällä tehoalueella merkittävässä osassa ja sen vuoksi vauhtikestävyysharjoittelu tulee toteuttaa pääasiassa lajinomaisesti.

Vauhtikestävyysharjoitukset voidaan toteuttaa kahdella eri tavalla: yhtäjaksoisena suorituksena (20-60min) tai 10-15 minuutin intervalliharjoituksena. Näiden harjoitusten pääasiallinen ero on siinä, että intervalliharjoituksessa teho voi olla jonkin verran suurempi. Intervalliharjoitus on suositeltavampi jalkapalloa silmällä pitäen, sillä lajille luonteenomaista on intervallimainen vuorotteleva kuormitusmalli.

Lasten elimistö ei pysty sietämään suuria maitohappopitoisuuksia samaan tapaan kuin aikuisten. Tämän vuoksi vauhtikestävyysharjoittelussa tulee noudattaa tarkasti herkkyyskausia sen suhteen, milloin vauhtikestävyysharjoittelualoitetaan ja miten sitä missäkin vaiheessa toteutetaan.

Taitoportailla 1-2 (6-9-vuotiaat) vauhtikestävyysharjoittelua ei tehdä. 10-11-vuotiaiden (taitoporras 3) vauhtikestävyysharjoittelussa ei työn ja levon suhteita tarvitse kellon kanssa mitata, mutta tällöin vauhtikestävyyden valmistava harjoittelu alkaa sillä, että pienpelien tempon vaatimustasoa nostetaan ja tekniikkaharjoitteluun lisätään vauhdikkaampia osioita. Myös vauhdikkaat leikit tukevat vauhtikestävyyden kehittymistä.

12-15-vuotiaana (taitoportaat 4-5) vauhtikestävyysharjoittelu perustuu pääasiassa reipastempoisiin tekniikka- ja peliharjoitteisiin.  Tässä ikävaiheessa valmentajan on pidettävä huoli että suoritusajan ja palautumisen suhteet ovat harjoituksissa vauhtikestävyysalueelle sopivat, ja että harjoittelu on suunniteltu pitkällä tähtäimellä nousujohteiseksi. Eli toistojen määrää ja pituutta on kehittymisen myötä lisättävä säännöllisesti.

16-18-vuotiaana (taitoporras 6) on vauhtikestävyyden herkkyyskausi. Tällöin vauhtikestävyyden kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vauhtikestävyyden harjoittaminen perustuu tässä ikävaiheessa pääasiassa peliharjoitteisiin, joissa pelaajilta on vaadittava korkeaa suoritustempoa. Tempon nostamiseksi peleihin voidaan lisätä erityisiä sääntöjä, jotka pakottavat pelaajat tavanomaista kovempaan liikkeeseen (esimerkiksi kosketusrajoitukset).