Omaehtoinen harjoittelu

 

Omaehtoinen harjoittelu on toimintaa, joka viriää pääosin lapsesta itsestään ja tapahtuu yleensä vapaa-aikana. Pihapelikulttuuri on yksi parhaita esimerkkejä lasten omaehtoisesta vapaa-ajan harjoittelusta. Myös ohjatun harjoituksen aikana voi olla omaehtoisia vaiheita, joissa lapset kehittävät toimintaa itse, välineiden ja tilojen ollessa vapaasti käytettävissä. Valmentajan roolina on olla läsnä ja auttaa sellaisia lapsia, jotka eivät itse keksi toimintaa.

 

MIKSI OMAEHTOISTA HARJOITTELUA TULISI LISÄTÄ?

 
Omaehtoisen harjoittelun lisäämiseksi on lukuisia perusteluja. Tärkein syy on turvata lasten hyvinvoinnin kannalta riittävä liikkumisen määrä, joka on suositusten mukaan kaksi tuntia reipasta liikuntaa joka päivä. Lasten viikoittaisesta ja päivittäisestä liikunta-annoksesta suurimman osan tulisi muodostua omaehtoisesta liikunnasta yksin, yhdessä kavereiden ja perheen kanssa liikkuen. Parhaimmillaan omaehtoisesta harjoittelusta ja liikunnasta tulee lapselle osa elämäntapaa.
 
Omaehtoinen harjoittelu on erityisen lapsilähtöistä. Lapsi useimmiten itse päättää mitä tekee ja kenen kanssa. Kukin lapsi saa liikkua omalla tasollaan ja kilpailua on juuri sen verran kuin lapsi haluaa. Paljon puhuttu eriyttäminen (kunkin yksilön osaamis- ja kehitystason huomiointi) ja sopivat ryhmäkoot toteutuvat lasten omaehtoisessa harjoittelussa luontaisesti.
 
Omaehtoinen harjoittelu tutun kaveriporukan tai oman vanhemman kanssa on lapselle motivoivaa. Lapsilla on halu oppia aina vain lisää ja kokeilla kavereilta, valmentajilta tai esimerkiksi otteluista, videoilta tai dvd:ltä opittuja taitoja omassa rauhassa. Kun on sopivasti mielekästä ja haastavaa harjoiteltavaa, on motivaatiokin korkealla. Omaehtoinen harjoittelu on myös helppo toteuttaa, kun ei ole tarkkaa aikarajaa, tapahtuma on useimmiten maksuton ja jalkapallossa olosuhteet tai vaadittavat välineet eivät aseta ylitsepääsemättömiä esteitä. Taitojen laadukkaan oppimisen kannalta omaehtoinen harjoittelu on välttämätöntä. Omaehtoisen harjoittelun yhteydessä lapsi tekee vapaasti erilaisia liikekokeiluja ja tekee runsaasti toistoja, jotka ovat taitojen oppimisen edellytys. Nopeaa oikotietä taituruuteen ei ole.
 
 
MITEN EDISTÄÄ OMAEHTOISTA HARJOITTELUA?
 
Omaehtoisen harjoittelun edistämiseksi voi huomioida monia asioita, kuten olosuhteet ja välineet.
Kesällä nurmialueet ja pihapiiri ovat hyviä harjoittelupaikkoja. Koulujen piha-alueet, joissa on syöttöseiniä tai jopa uudenlaisia ministadioneita ovat mainioita omaehtoiseen harjoittelun paikkoja. Talvisin jalkapallohalleissa sekä lämmitettävillä tekonurmikentillä on myös usein tyhjää tilaa. Kannattaa kartoittaa kaikenlaiset liikkumisen paikat ja liikkua monipuolisesti erilaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi monet tennis- tai koripallokentät ovat erinomaisia paikkoja omaehtoiseen liikkumiseen ja lajin sovellettuun harjoitteluun. Vastaavasti talvella sovellettuun liikkumiseen loistavia mahdollisuuksia antavat ladut, jääradat ja pulkkamäet.
 
On tärkeätä, että valmentaja ja/tai ohjaaja huomioi lapsen omalla ajalla tehdyn harjoittelun sekä oman joukkueen. Lapsen innostuksen kannalta valmentajalta saatu kannustus ja tuki omalla ajalla tehdystä harjoittelusta on erittäin merkittävä asia. Lapsille pitää järjestää mahdollisuuksia näyttää itse harjoittelemiaan ja oppimiaan asioita. Valmentajien tulee tiedostaa, että hyvin ohjatut harjoitukset innostavat lapsia omaehtoiseen harjoitteluun. Valmentajien antamat kotitehtävät, lajitaitojen harjoitteluun ja monipuoliseen liikkumiseen innostavat taitokortit ja kannusteet ovat hyviä käytännön esimerkkejä. Erilaisten taitovideoiden hankkiminen jokaiselle lapselle, lajiharjoitusta monipuolistavien välineiden hankinta yleiseen käyttöön sekä yksilöllinen ohjaus ja neuvonta ovat valmentajan keskeisiä innostamisen keinoja.
 
Omaehtoisten ja valinnaisten harjoitusosuuksien lisääminen ohjattuihin taitokouluharjoituksiin on yksi keino ”opetella” itse päättämään mitä taitoa ja miten voisi harjoitella. Samalla valmentaja voi auttaa niitä, joille keksiminen on vaikeaa. Vanhempien tehtävänä on kannustaa lasta liikkumaan aktiivisesti ja siinä tehtävässä valmentaja on monesti hyvä tuki. Monet vanhemmat kaipaavat valmentajalta / seuralta tietoa lasten liikunnasta ja tukea omaan kasvatustyöhönsä. Keskustelu omaehtoisesta harjoittelusta vanhempaintilaisuuksissa, yhteiset liikuntakerrat vanhempien kanssa, koko perheen yhteiset kotitehtävät ja terveelliseen elämäntapaan liittyvän tiedon (ravinto, lepo, harjoittelu) jakaminen yhdessä vanhempien kanssa tukevat lapsen kokonaisvaltaista kasvua ja kehittymistä myös lajin kannalta.