VALMENTAJIEN SUUSTA KUULTUA:

Jari Vuorinen:

Parasta on kokonaisuutena nähdä lasten kehittyminen ja se, miten joku aluksi ei niin hyvä pelaaja onkin puolessa vuodessa saattanut päästä hommasta kärryille ja nousta aivan toiselle tasolle.

Yleensä antoisimmat hetket liittyvät siihen, kun joku harjoitus kulkee hyvin, pojat ymmärtävät, mitä pitää tehdä ja miten ja sitten vielä tekevät niin. Vieläkin muistan reilun vuoden takaisen harjoituksen, jossa pitkän rautalangasta vääntämisen jälkeen jokainen poika ymmärsi, että syötettäessä kohti maalia juoksevalle pelaajalle ei syötetäkään suoraan kohti, vaan vähän eteen.

Voitot ovat tietysti aina hienoja, esimerkkinä vuoden 2009 Espoonlahti-cupin viimeinen ottelu. Olimme muistaakseni viimeisellä neljänneksellä häviöllä kahden maalin verran, mutta saimme silti motivoitua pojat tsemppaamaan loppuun saakka ja voitimme ottelun. Jännitys viimeisillä minuuteilla oli uskomaton ja riemu rajaton ottelun jälkeen.

Jarno Ziprus:

Antoisinta pienten junioreiden valmentamisessa on nähdä poikien iloa ja riemua hienon lajin parissa. Ja myöskin huomata taitojen kehittyvän. Haastavinta on saada pojat keskittymään oleelliseen koko harjoituksen ajan. Ehkä se paranee iän myötä.

Haukkoja valmentaessani tähtäimessä ovat käytössäännöt ja toisten kannustaminen, ei moittiminen.

Menneistä tähtihetkistä kirkkaimpia oli kesän 2009 voittoputki. Tais olla 25 peräkkäistä peliä. Mieltä lämmitti.